Bra och dåligt med Fölisön - Hyvää ja huonoa Seurasaaresta

Besök på Fölisön och Karuna kyrka. Vierailu Seurasaaressa ja Karunan kirkossa.

Vid ett vårligt besök på Fölisön noterade jag att turisterna redan har börjat strömma in, likaså mängder med skolelever. Men Fölisön är uppgrävd både här och där. Säsongen tycks kanske vara försenad på grund av den långt utdragna vintern? Men Fölisön är i övrigt sig likt - vackra gamla hus som grundaren Heikels idé och flit bevarat minner om gångna tider. Kaffelidrets utbud kan däremot INTE rekommenderas: 3 euro för en knapp deciliter kaffe och 7,50 för en iskall, obestämbart smakande "fetapaj": ockerpris! Dessutom var betjäningen den sämsta genom tiderna. Skärpning!

Niemelä torp är sig likt. Niemelän torppa on entisensä.

Vuosittaisella vierailulla Seurasaaressa huomasin jo turistien virtaavan saaren, sekä suuret määrät koululaisia. Mutta Seurasaaressa rakennetaan ja kuokitaan siellä ja täällä. Sesonki on toki oletettavasti myöhässä pitkään venyneen talven takia? Mutta Seurasaari on yleensä yhtä hieno kuin aiemminkin - kauniita rakennuksia, joita perustaja Heikelin aate ja ahkeruus säilytti kertomaan menneestä. Toisaalta Kaffeliiterin tarjontaa EI voi suositella: kolme euroa vajaan desilitran kahvikupista ja 7,50 jääkylmästä, epämääräiseltä maistuvasta "fetajuustopiiraasta": kiskurihinta! Lisäksi palvelu on huonointa ikinä. Herätkää!

Den äckligaste och dyraste caféupplevelsen på länge! Inhottavin ja kallein kahvilakokemus pitkään aikaan!

Bilder/kuvat: EAW 2017.

Uusi esihistoria - den nya förhistorien

Finlands nationalmuseums nya basutställning, förhistorien, har öppnat 1.4.2017 i det som innan var mynt- och medaljkabinett samt utställning med silverföremål och vapen i museets källarvåning (arvostelu suomeksi: scrollaa alemmas). Utställnigen har redan väcvkt negativ kritik, till exempel av en amatörhistoriker, som ändå har diger erfarenhet i egenskap av museibesökare och släktforskare, samt av en 'anonym arkeolog'. Jag upplevde ändå att utställningen även innehöll många goda element.

Pohjan puujamalainen, Raasepori. Träguden från Skuru. Raseborg. Pressbild / Lehdistökuva. Museiverket, Museovirasto / Ilari Järvinen.

Jag har i skrivande stund redan besökt utställningen två gånger och andra gången i sällskap av 6 barn i lågstadieåldern. Mina intryck summeras enligt följande. Utställningen förverkligades i samråd med forskare (arkeologer), som också väl fick sin röst hörd i de lyckade audio-delarna av utställningen - på tre språk! Men vid en första anblick var utställningen karg och färglös, saknade ett mänskligt ansikte. Vissa utställningstekniska saker lockade nästan en erfaren museologiskt bevandrad besökare till skratt: en 'lägereld' i en vitrin - t. ex. en eld som inte kunde gå att sätta eld på i verkligheten. Som gammal scout kunde man ju inte undgå detta. Man får slå sig ner på stenen med skålgropen - men varför skulle man? Men längre fram i utställningen förflyttade fokus till religionsarkeologi och utställningen tog både färg och form. Sex lågstadiebarn besökte utställningen och deras konklusion var att den var fin. Särskilt intresse väckte de digitala elementen: mammuten, hällmålningarna, antropomorfa klippor som 'vaknade till liv'. Det var kul att få röra i många föremål - de har så att säga kommit ur skåpet och blivit tillgängliga. Men allra mest tyckte de om järnålderssvärden. Mer kött på benen kommer dock troligen att kunna fås ifall man till exempel deltar i en guidning och expertföredrag - enligt museets kalender kommer sådana att arrangeras redan i vår.

Suomen kansallismuseon uusi perusnäyttely, esihistoria, on avattu 1.4.2017 museon kellarikerroksessa, missä aiemmin oli raha- ja mitalikabinetti sekä hopeaesine- ja asenäyttely. Näyttely on jo ehtinyt kerätä jonkin verran negatiivisista palautetta, esimerkiksi historian harrastajalta, jolla kuitenkin on laajaa kokemusta museokävijänä ja sukututkijana, sekä 'anonymmilta arkeologilta'. Minä koin kuitenkin, että näyttelyssa oli paljon hyviäkin elementtejä.

Svärd från vikingatid/medeltid. Miekkoja viikinkiajalta/keskiajalta. Pressbild / lehdistökuva. Museiverket, Museovirasto / Ilari Järvinen.

Tätä kirjoittaessa olen vieraillut näyttelyssä kahdesti. Toisella kerralla seurassani oli 6 ala-asteikäistä lasta. Vaikutelmani olivat seuraavat. Näyttely toteutettiin yhteistyönä tutkijoiden (arkeologien) kanssa - ja he saivatkin äänensä kuuluviin onnistuneissa näyttelyn audioissa - kolmella kielellä! Ensisilmäyksellä näyttely oli karu ja väritön, vailla ihmiskasvoja. Joitakin näyttelyteknisiä ratkaisuja houkutteli kokeneemman museologisesti perehtyneen suorastaan nauruun: eräässä vitriinissä oli esim. oksista koottu 'tuli', joka olisi vaikea saada syttymään oikeasti. Vanhana partiolaisena en voinut ollaa kiinnättämättä tähän huomiota. Kuppikivelle voi istu - mutta miksi? Mutta näyttelyn toisessa osassa fokus siirtyi uskontoarkeologiaan ja näyttely sai sekä muodon että värin. Kuusi ala-asteikäistä lasta vieraili näyttelyssä ja he tulivat siihen tulokseen, että se oli hieno. Erityistä kiinnostusta herätti digitaaliset elementit: mammutti, kalliomaalaukset, kallioiden antropomorfiset muodot jotka 'heräsivät eloon'. Oli kivaa koskea moneen esineeseen - ovat niin sanotusti tuleet kaapista ihmisten ilmoille. Mutta kaikista eniten he arvotivat rautakautisia miekkoja. Lisää lihaa luitten päälle saisi varmaan, jos osallistuisi opastukseen ja kuulisi asiantuntijoiden esitelmiä - museon kalenterin mukaan tällaisia järjestetään jo tänä keväänä.

En längre recension tillsammans med fil.dr Krista Vajanto kommer att utkomma i SKAS 3/2016. / Pidempi arvostelu yhdessä FT Krista Vajannon kanssa ilmestyy SKAS 3/2016:ssa.

Paneldebatt om historiebruk - panelikeskustelu historiankäytöstä

Paneldebatten inleds med presentation av arrangören, Historiker utan gränser, av Erkki Tuomioja. För referat på svenska, scrolla längre ner. Panelikeskustelu alkaa järjestäjän, Historioitsijoita ilman rajoja, esittelyllä Erkki Tuomiojan toimesta.

Historians without Borders järjesti tiistaina 21.3. kiinnostavan panelikeskustelun historiankäytöstä. Tilaisuus hokutteli paikalle noin kolmisenkymmentää kuulijaa. Aihe on erittäin ajankohtainen näinä näennäisuutisten aikoina. Lisäksi aihetta on hyvä pohtia myös Suomi100-juhlavuoden historiankäyttöä ajatellen. Tilaisuus järjestettiin ruotksi Luckanilla Helsingissä ja sen avasi VT Erkki Tuomioja. Paneelin puheenjohtajana toimi Helsingin yliopiston historian yliopistolehtori Derek Fewster. Muut panelistit olivat Lundin yliopiston historian professori Ulf Zander, Åbo Akademin yliopistolehtori Ann-Catrin Östman sekä Helsingin yliopiston historian doktorandi Henrik Forsberg.

Fewsterin lyhyen esipuheen jälkeen keskustelun avasi Ulf Zander kertoen omista historiankäyttöön liittyvistä tutkimuksistaan, muun muassa näkökulmista holocaustiin. Hän jakoi meille kaavion historiankäytön eri osa-alueista ja ketkä historiaa käyttää, miten ja mistä syistä. Hän painotti, ettei historiankäyttöä saa vaan todeta, vaan pitää myös analysoida MITEN sitä käytetään ja KUKA sitä käyttää. Ann-Catrin Östman halusi nostaa esille kansallista historiankäyttöä erityisesti naisiin liittyen. Hän varoitti esimerkiksi niin sanotusta hyvinvointinationalismista, jossa meillä pönkitetään hienoja äitiyspakkauksiamme, äänioikeuden pitkää historiaa yms. Östman painotti, että on tärkeää, että estämme yksinkertaistettujen historiakuvien leviämisen ennen kuin ne edes ehtivät syntyä. Henrik Forsberg tekee väitöskirjaa nälkävuosien historiankäytöstä noin sadan vuoden ajan Irlannissa ja Suomessa. Hän totesi USA:n emigrantti-kertomusten esimerkiksi sisältävän 'valheellisia muistoja' siitä, että paettiin nimenomaan nälkää. On selkeää, että suurin osa emigranteista lähtivät vasta noin vuoden 1900 paikkeilla (nälkävuodet olivat 1860-luvulla) ja ylisin syy muuttoon oli Venäjän sotilaallisen värväyksen väistäminen.

Professor Zander delade ut ett schema över historiebruk. Professori Zanderin jakama kaavio historiankäytöstä - minkälaista, miksi ja ketkä sen tekevät.

Panelikeskustelussa puhujat kommentoivat toistensa esittelyjä sekä nostivat yleisön kysymysten nojalla esille kiinnostavia ja tärkeitä aspekteja historiankäyttöön. He painottivat sitä, että historiaa ei koskaan käytetä vailla päämäärää, edes ammattitasolla. Tosin ammattiin valmistuvat saavat koulutuksen tunnistaa ja analysoida omaa historiankäyttöään. Paneelikeskustelussa käsiteltiin myös yksittäisin myyttejä Suomen ja Ruotsin historiaan liittyen, esimerkiksi Fewster nosti esille miten kuva suomen kansasta ennen venäläistämisaikaa oli melko rauhanomainen, kun taas sotilaallinen menneisyys (hakkapeliitat, linnavuoret) nostettiin esille sen jälkeen - sille oli nyt polittiinen ja yhteiskunnallien tilaus. Paneli totesi lopuksi, että historiotsija-ammatin kannalta on siis erittäin tärkeää, että tietty taso edelleen ylläpidetään yliopistollisissa historian opinnoissa. Itse jäin kaipaamaan kommentteja uskonnolliseen tai konfessionaaliseen historiankäyttöön liittyen, koska olen itse kohdannut juuri tätä Naantali-tutkimuksissani.

Panelissa istuvat (vasemmalta oikealle): Ann-Catrin Östman, Henrik Forsberg sekä Ulf Zander ja puheenjohtajana toimi Derek Fewster. I panelen satt (från vänster): Ann-Catrin Östman, Henrik Forsberg samt Ulf Zander och som ordförande verkade Derek Fewster (längst till höger).

Historiker utan gränser r.f. arrangera tisdag 21.3 en intressant paneldebatt om historiebruk i Luckans utrymmen i centrum av Helsingfors. Evenemanget lockade ett trettiotal lyssnare. Ämnet är ytterst aktuellt i dessa dagar av kontrafaktuella nyheter. Dessutom är det även bra att dryfta ämnet med tanke på historiebruket kring Finland100-jubileet. Tillställningen höll på svenska och öppnades av pol.dr Erkki Tuomioja. Som ordförande för panelen verkade Derek Fester, universitetslektor i historia vid Helsingfors universitet. Övriga panelister var Ulf Zander, professor i historia vid Lunds universitet, Ann-Catrin Östman, universitetlektor vid Åbo Akademi samt Henrik Forsberg, doktorand i historia vid Helsingfors universitet.

Efter en kort inledning av Derek Fewster öppnade Ulf Zander paneldiskussionen med en presentation av sina forksningsintressen, bland annat historiebruk anknutet till förintelsen. Han delade tacksamt ut ett schema över olika former av historiebruk åt publiken. Han betonade att det inte enbart räcker med att konstatera att historia brukas, utan man måste även analysera hur och av vem. Ann-Catrin Östman ville lyfta fram det nationella historiebruket anknutet särskilt till kvinnor. Hon varnade till exempel för så kallad välfärdsnationalism, då man framhäver våra fina moderskapsförpackningar, rösträttens långa historia med mera. Östman betonade att det är viktigt att vi motar förenklade historiebilder i grind förrän de hinner spridas. Henrik Forsberg skriver däremot doktorsavhandling om historiebruk kring nödåren under ca hundra års tid i Irland och Finland. Han konstaterade att till exempel USA:s emigrantberättelser innehåller 'falska minnen' av hur man flydde hungersnöden, fastän det är känt att största delen av emigranter begav sig iväg först omkring år 1900 och flydde de ryska värnpliktsuppbåden (nödåren var på 1860-talet).

I paneldebatten som följde kommenterade panelisterna varandras presentationer samt diskuterade publikens frågor. De lyfta fram intressant och viktiga aspekter på historiebruk. De betonade å ena sidan att historia aldrig använts utan avsikt, inte ens inom branschen. Å andra sidan kan historikerna i sin utbildning lära sig identifiera och analysera sitt eget historiebruk. I paneldebatten vädrades även enskilda myter anslutna till Finlands och Sveriges historia, till exempel Fewster lyfte fram hur bilden av det finländska folket som fredligt var en tämligen vanlig historieuppfattning föreförryskningstiden, medan man sedan började lyfta fram det krigiska (hakkapelliterna, fornborgarna), eftersom det fanns en samhällelig och politisk beställning på denna syn. Panelen kunde slutligen konstatera att det alltså med tanke på historikeryrket fortsättningsvis är mycket viktigt att en viss nivå uppehålls inom universitetens historiestudier. Själv kom jag att sakna aspekter på religiöst eller konfessionellt historiebruk, eftersom jag stött på detta i min forskning kring Nådendal.

Arkeologiklubb - arkeologiakerho 2017

Arkeologiklubben målar "hällmålningar" med akvarellteknik. Arkeologiakerho maalaa "kalliomaalauksia" akvarellitekniikalla. Bild/kuva EAW.

Under januari-februari i år har jag dragit en sorts forntidsverkstad eller arkeologiklubb som eftermiddagsverksamhet för lågstadieelever i Munkshöjden, för Arbetets Vänner i Sörnäs r.f. (Selostus suomeksi: skrollaa alemmas!) Idén till klubben kommer ursprungligen från Helsingfors Arbis, där jag drog dylika kurser läseåren 2014-2016. Denna vårtermins klubb har handlat om Finlands förhistoria, då jag först presenterat bakgrundsfakta till den tidsperiod vi behandlat, varpå gruppen pysslat i anslutning till temat. Till exempel den äldsta stenålderns teman behandlade det vi vet om trosföreställningar och konst, varför vi målade "hällmålningar" i form av akvareller samtidigt som vi såg på bilder och diskuterade ämnet (se bilden ovan).

Igår hade kursen kommit över halvvägs och det var dags för en kort utflykt till en närliggande fornlämning, som för vår del faktiskt var bronsåldersröset i Mejlans (se bilden nedan). Det var ett bra val av objekt eftersom vi senast behandlade bronsåldern som tidsperiod och det ligger nära. Av kursen återstår ännu tre träffar då vi behandlar järnålder och medeltid samt besöker Finlands nationalmuseums kommande nya utställning (den öppnar i april, höll ögonen öppna!).

Är din förening, din skola eller ditt samfund intresserad av en dylik kulturarvspedagogisk klubb eller kurs? Ta kontakt så ger jag en offert samt förslag på innehåll! E-post: eva.ahlwaris(at)gmail.com, tfn 0456544860.

Tammi-helmikuussa tänä vuonna olen vetänyt eräänlaista muinaistyöpajaa tai arkeologiakerhoa iltapäiväkerhona ala-aste-ikäisille Munkkivuoressa, Arbetets Vänner i Sörnäs r.f:n toimesta. Idea kerhoon on alunperin Helsingin Arbiksen, jossa vedin vastaavia kursseja lukuvuosina 2014-2016. Tämän kevään kerho on käsittänyt Suomen esihistoriaa, jolloin olen ensin esitellyt taustatietoja käsillä olevaan aikakauteen liittyen, jonka jälkeen ryhmä on tehnyt tehtäviä teemaan liittyen. Esimerkiksi vanhimman kivikauden teemat käsittelivät sitä, mitä tiedämme uskomuksista ja taiteesta, jonka vuoksi maalasimme "kalliomaalauksia" akvarelliväreillä samalla kuin katsoimme kuvia ja keskustelimme aiheesta (katso kuva yllä).

Eilen kurssi oli edennyt yli puolenvälin ja oli aika tehdä lyhyt retki lähiympäristön muinaisjäännökselle, joka meidän tapauksessa oli Meilahden pronssikautinen röykkiö (katso kuva alla). Tämä oli hyvä valinta, koska olimme viimeksi käsitelleet pronssikautta ja röykkiö sijaitsi lähellä. Kurssista on jäljellä vielä rautakausi ja keskiaika sekä käynti Suomen kansallismuseon tulevassa uudessa näyttelyssä (joka avataan huhtikuussa - pitääkää silmänne auki!).

Onko yhdistyksesi, koulusi tai yhteisösi kiinnostunut tällaisesta kulttuuriperintökasvatusta sivuavasta kerhosta tai kurssista? Ota yhteyttä, niin teen tarjouksen sekä ehdotuksen kurssin sisällöstä! S-posti: eva.ahlwaris(at)mgail.com, puh. 0456544860.

Besök vid bronsåldersröset i Mejlans. Röset har grävts ut och där påträffades brända människoben. Fornminnet är skyddat enligt lag, men det är fritt fram att besöka platsen och beundran vyn mot Drumsö och havet. Vierailu Meilahden pronssikautisella röykkiöllä. Röykkiö on kaivettu ja siitä löytyi poltettua ihmisluuta. Muinaismuisto on lailla suojattu, mutta on vapaata vierailla paikalla ja ihailla maisemaa Lauttasaaren ylle kohti merta. Bild/kuva EAW.

Besök på Educamässan - käynti Educamessuilla 2017

Det är gratis att delta, gå bara in på webben och skriv ut ett kort! Educamässan är öppen idag till kl 18 och imorgon till klockan 17. / HUOM! Educamessuihin voi osallistua ilmaiseksi - mene vaan verkkoon ja printtaa korttisi! Educamessut ovat avoinna tänään klo 18 ja huomenna klo 17 asti.

Idag var det dags för Educa 2017 mässan att öppna i Mässhallen i Helsingfors. Tiotals förläggare och föreningar samt läroanstalter gjorde pr för sin verksamhet och sina produkter. Jag deltog i egenskap av medlem av Suomen tietokirjalijat - Finlands fackboksförfattare, som lanserade sitt nya verk om lärobokens historia i Finland idag. Den intressanta och omfattande boken delas ut gratis på fackboksförfattarnas avdelning (se nedan!).

Finlands fackboksförfattare har publicerat ett nytt verk, om Finlands lärobokshistoria (på finska): Pirjo Hiidenmaa, Markku Löytönen & Helena Ruska (red.), OPPIKIRJA SUOMEA RAKENTAMASSA, Suomen tietokirjalijat: Helsinki 2017.

Schildts & Söderströms kunde stoltsera med en ny bok i historia för åk 7: I tiden. Vi gör revolution! (Bonäs & Ehnström-Backas). Den har kvinnor på pärmen och de finns med vilken sida man än slår upp i boken. Historikern Siv Fogelholm (f. Hoyer), som arbetar som förlagsredaktör med läromedel i historia, tycker att det är särskilt fint att vardagen lyfts fram i historien, inte enbart stormännen. Tack för en god diskussion: jag instämmer, äntligen - vi behövde detta! Vid sidan av denna nyutkomna bok har S&S även andra historieböcker och material, bland annat en bok för år 5-6 skriven av Maria Turtschaninoff (Tidspiraten). Värda att bekanta sig med!

Läroböcker i historia utgivna av S&S - det finns valfrihet för lärare!

Många museer presenterade sina pedagogiska produkter och bland annat Museoliittos - Finlands museiförbunds kulturarvspedagogiska portal verkade mycket intressant - det är en sorts portal för inlärningsmaterial på webben. Tyvärr saknas länkar till goda skolmaterial på svenska, som dem som Svenska litteratursällskapet i Finland producerat om 1918, krigsbarn etc.

Medeltida textil kopierad - keskiaikainen tekstiili kopioitu

Finlands nationalmuseums projekt att undersöka och kopiera en 1400-tals textil från Masku kungjordes i lördags. Suomen kansallismuseon projekti tutkia ja kopioida Maskun 1400-luvun tekstiili julkistettiin lauantaina.

På lördagen tillkännagavs ett projekt som planerades och genomfördes i fjol: att konservera ett medeltida kläde från Masku och skapa en kopia. Arkeologen, doktor Krista Vajanto presenterade sina resultat kring undersökningen av originalklädet och kunde komma med enastående detaljer, som inte tidigare var kända: bland annat fanns där bomullsfragment - det var ytterst sällsynt på 1400-talet och måste ha varit mer värt än guld som en importprodukt ändå från Indiens fält.

Under ledning av Elina Sojonen framställde en grupp amatörer en kopia av klädet och vi fick en glimt i hur mycket arbete och kärlek och fantastiskt fina material som lagts ner på textilen. Idén till projektet ficks från Historiska museets projekt att restaurera och kopiera villaintarsiatextilier, berättade Sojonen. Kopian syddes av en stor grupp personer och det gick åt inalles 1600 timmar frivilligarbete till detta! Nedan ser ni bilder från tillställningen. Både originalet och kopian finns utställda i Finlands nationalmuseum fram till 9.2.2017. Rekommenderas!

Lauantaina julkistettiin projekti, joka suunniteltiin ja toteutettiin viime vuonna: konservoida keskiaikainen tekstiili Maskusta sekä luoda siitä kopio. Arkeologi, tohtori Krista Vajanto, esitteli tuloksiaan originaalikankaan tutkimuksesta ja sai ällistyttäviä uusia asioita esiin, joita ei aiemmin tiedetty: muun muassa applikaatiossa oli puuvillakangasta - joka oli erittäin harvinaista 1400-luvulla ja on jouduttu tuoda kaukaa Intian pelloilta. Se oli kultaakin arvokkaampaa.

Elina Sojosen johdolla ryhmä harrastajia kopioi kankaan ja saimme näin ollen käsityksen siitä, miten suurta työtä ja rakkautta ja suurenmoisia materiaaleja on käytetty tekstiilin valmistukseen. Ajatus lähti Historiska museetin projektista restauroida ja koipoida villaintarsiatekstiilejä, Sojonen kertoi. Kopiota valmisti laaja joukko ja siihen upposi 1600 vapaaehtoistyötuntia! Alla näette kuvia tilaisuudesta. Sekä alkuperäinen että kopio ovat esilleä Suomen kansallismuseon pop-up-tilassa 9.2.2017 asti. Suosittelen!

Doktor Krista Vajanto förevisar originalet från Masku, som dateras till 1400-talet. Tohtori Krista Vajanto esittelee alkuperäistä tekstiiliä, joka on peräisin Maskusta ja ajoitetaan 1400-luvulle.

Detalj av kopian som framställts år 2016. Kopion yksityiskohta. Tekstiili valmistui 2016.

Historiebruk och produktifiering. Finlands nationalmuseum säljer tryckta kopior av klädet - som duk eller dyna. Önskejulklappen? Ja tack! Historiankäyttöä ja tuotteistamista. Suomen kansallismuseo myy painettuja kopioita tekstiilinä ja tyynyinä. Toivelahja? Kyllä kiitos!

Resemässan 2017 - Matkamessut 2017

Vimmel på resemässan 2017. Hulinaa matkamessuilla 2017 (suomeksi, skrollaa alemmas).
Igår var det igen dags för resemässan att slå upp sina dörrar i mässhallen i Helsingfors. Utställare gjorde reklam på resmål när och fjärran i en kulört samling utställningar. Man lyfte fram sin fina natur, sin mysiga exotism (plastblommor, pooler), men en del stod ut på ett positivt sätt, t.ex. Basklandet med sin vackra häst (?) av riktiga rosor och andra blomster (se nedan).

Jag var dock här för att stifta bekantskap med utbudet (som King Tours gäst) - som verkar ha krympt ytterligare från ifjol - och särskilt kolla läget gällande bruk av historia och arkeologi. Till synes var det inte så starkt representerat, men då man tog sig en titt på de inhemska avdelningarna fanns symbolerna och resetrumfen där: julgubben i Rovaniemi, smedens städ i Fiskars, knyppeldyna i Raumo. Däremot var klostret nu nästan helt osynligt för Nådendal - det var Muminhuset och Muminvärldens 25 åriga historia som lyftes fram. Klosterkyrkans vägg fanns som illustration på bakpärmen till broschyren (se kavalkaden längst ner). Kyrkans turistverksamhet profilerade sig med Luther (500-årsjubileet av teserna i år). Många lyfte värdigt fram sitt deltagande i Finlands 100-årsjubileum.

Några utmärkte sig gällande arkeologibruk. Exempelvis Rosala lyfte fram sitt "vikingacentrum", Hossa marknadsförde sig själv med förhistoriska mål och särskilt hällmålningar, både i sin logotyp och som ett rikligt utbud av broschyrer anknutna till förhistorien. S:t Karins delade gratis ut Museiverkets handbok över Kustö slott - inte illa! Värdinnan för Lempäälä bar en "Birgittadräkt" för att lyfta fram ortens Birgittakyrka och Birgittaminne. Lempäälä marknadsförde sin Birgittavecka och -vandring som arrangeras i oktober (se sista bilden).

Resemässan är öppen fre-sö 20-22.1.2017 i Mässcentret och är värt ett besök!

Häst eller mumintroll? Väldoftande från Bilbao. Hevonen tai muumipeikko? Hyvää tuoksua Bilbaosta.

Eilen oli taas aika matkamessujen avata ovensa Helsingin messukeskuksessa. Näytteilleasettajat mainostivat lähi- ja kaukokohteitaan värikkäissä näyttelyissä. Moni nosti esille luontokohteitaan, mukavaa eksotismiaan (muovikukkineen ja uima-alatineen), mutta jotkut loistivat positiivisesti, esim. Baskimaa kauniilla hevosellaan (?) tuoreista ruusuista ja muista kukista (katso kuva yllä.).

Olin kuitenkin täällä tutustuakseni siihen, mitä oli tarjolla (King Toursin vieraana). Messut vaikuttivat entistä suppeammilta viime vuoteen verrattuna, mutta minä ennen kaikkea halusin tutustua siihen, miten näytteilleasettajat käyttivät historiaa ja arkeologiaa. Ei näyttänyt siltä, että sitä painotettiin erityisesti, mutta kun tutustuin kotimaisiin osastoihin tutut symbolit olivat siellä: joulupukki Rovaniemellä, sepän alasin Fiskarsilla, Raumalla nypläystyyny. Luostaria ei toisaalta näkynyt enää Naantalin osastolla - sen sijaan Muumimaailmaa mainostettiin ja etenkin nyt sen 25-vuotista taivalta. Luostarikirkon seinä löytyi kuvituksena esitteen takakannessa (katso kuvakavalkaadi alla). Kirkan matkailutoiminta profiloitui Lutherilla (teesien 500-vuotisjuhlavuosi tänä vuonna). Moni nosti kunniakkaasti esille osallistumisensa Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen.

Jotkut erottautuivat käyttäen arkeologiaa. Esimerkiksi Rosala nosti esille "viikinkikeskustaan", Hossa markkinoi paikkakuntaansa esihistoriallisten kohteiden avulla, etenkin kalliomaalauksin, sekä logossa että laajassa määrässä esihistoriallisia kohteita esittävien esitteiden avulla. Kaarina jakoi ilmaiseksi Museoviraston oppaita Kuusuton linnasta - ei paha! Lempäälän emännällä oli "Birgittapuku"(viimeinen kuva) ja hän markkinoi paikkakunnan Birgittakirkkoa ja Birgittamuistoa. Lempäälä järjestää syksyllä Birgittaviikon ja -vaelluksen.

Matkamessut pe-su 20.-22.1.2017 Messukeskuksessa, suosittelen lämpimästi käyntiä!