Min firmas blogg / Firmani blogi

Denna blogg tillhör fil.dr Eva Ahl-Waris. Jag grundade Tmi Eva Ahl år 2003 och har sedan dess varit verksam som näringsidkare inom humaniora. Vid sidan av detta har jag även innehaft andra arbetsuppdrag och stipendieperioder inom historiebranschen.
Tätä blogia pitää FT Eva Ahl-Waris. Perustin Tmi Eva Ahlin:in vuonna 2003 ja olen siitä lähtien toiminut ammatinharjoittajana humanistisella alalla. Tämän ohessa olen myös toiminut toisissa työtehtävissä ja apuarahatutkijana historian alalla.

onsdag 16 januari 2019

Hertonäs - Herttoniemi


Hertonäs gård i vinterskrud. / Herttoniemen kartano talviasussaan.

Den första januari började jag mitt nya deltidsjobb som intendent på Hertonäs gårds museum. Det är verkligen trevligt att återkomma till museibranschen! Museet är öppet igen på söndagar från maj till september.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä aloitin uuden osa-aikatyöni Herttoniemen kartanon museon intendenttinä. On todella mukavaa palata museoalalle! Museo on auki jälleen sunnuntaisin toukokuusta syyskuuhun.


Herttoniemen kartanossa on upeita nimikoituja pyyhkeitä, jotka lähettävät kauniit terveiset menneestä ajasta. / På Hertonäs gård finns fina broderade handdukar som sänder en vacker hälsning från det förflutna.

fredag 4 januari 2019

Sukellus islamin ruokakulttuuriin – uskontoon ja ruokaan liittyvän teeman tarkastelua ja ruokakokeilua

Hyvää alkanutta vuotta 2019! Projektien ohessa opiskelen kasvatustieteitä ja teologiaa. Kurssilla Ruoka, uskonto ja elämänkatsomus (HY/Avoin yo) sl 2018) on esitelty eri suurten ja marginaalisempienkin uskontojen suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Tämä blogipostaus on eräs kurssin lopputehtävistä. Tarjolla on ollut sekä teoreettista näkökulmaa että historiallisia katsauksia aiheeseen. Materiaalia on ollut tarjolla hinduismiin, buddhalaisuuteen, juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin liittyen. Ohessa aion esitellä ja arvioida islamin ruokakulttuurista kertovaa opusta (Hallenberg & Perho 2014 [2010]) sekä, kurssin innoittamana, lopuksi kokeilla yhtä tarjotuista resepteistä itse. Lisäksi suhteutan sisällön kurssilla tarjottuun kirjallisuuteen ja materiaaliin (katso lähdeluettelo tämän tekstin lopussa).


Lopputehtävääni varten olen tutustunut FT Helena Hallenbergin ja FT Irmeli Perhon opukseen islamilaisesta ruokakulttuurista.

Ruoka ja islam tarkastelussa

Ensinnäkin Hallenbergin ja Perhon kirja Ruokakulttuuri islamin maissa (2014) on kirjavan kaunis ja runsaasti kuvitettu teos, joka ilmeisesti palkittiin "Vuoden tietokirjana" ilmestyessään vuonna 2010. Eri osiot ovat erotettu erilaisilla, upeilla marginaaleilla ja kirjan lopussa tarjotaan runsaasti herkullisia reseptejä kokeiltavaksi. Kirja on jaettu kahdeksaan osaan, jossa käydään läpi eri ruoka-aineiden ja ruokakulttuurin sekä nautintoaineiden kulttuurihistoriaa, ruoan valmistusta eri juhliin ja tilanteisiin liittyvä ruoka ja ruokailu sekä eri alueiden ominaispiirteitä. Kätevissä faktaruuduissa esitellään sitaatteja eri aikojen kirjallisuudesta, tietoa ruoka-tabuista tai yrteistä yms. Ruoan ja islamin suhdetta tarkastellaan kriittisesti: Kirjoittajien johdannossa todetaan esimerkiksi, että ruoka ”...on kotimaa kielellämme ja mielessämme”, ja että monet ruokailuperinteet eivät ole varsinaisesti uskonnollisia vaan etnisiä. Ruoalla on voitu myös pönkittää muun muassa nationalismia, vaikka maailman ruokakulttuurit ovat olleet jatkuvasti vuorovaikutuksessa (s. 10-11, 284), ja paikallisuus on muokannut perinteitä enemmän kuin yhteinen uskonto (s. 287). Kirja esitteleekin laajan kirjon eri islamilaisten kulttuurien ruokaperinteitä ja ruokia – myös mm. Suomen tataarien ja somalien traditioita (s. 341-347).

Islamilaisessa kulttuurissa terveydellä ja puhtaudella on tärkeä osa (s. 39). Kuten vastaavasti juutalaisessa ruokakulttuurissa, veri ja kaikki liha, joka ei ole rituaalisesti teurastettua sekä sianliha on kiellettyä, haram (s. 49, 52-55), ja näin ollen Hallenbergin ja Perhon keittokirja sisältää luonnollisesti reseptejä, joissa on käytetty naudan- tai lampaanlihaa kanaa, ankkaa tai kalkkunaa (riista-linnut ovat myös kiellettyjä, vrt. Halalin määritelmät, https://www.halalfoodauthority.com/definition-of-halal, vrt.Islamin ruokasäännöt, https://www.islamopas.com/matregler.html). Hallenbergin ja Perhon kirjassa painotetaan, että kristityt voivat käytännössä syödä kaikkea, koska Jeesus perui ruokarajoitukset (s. 49 ja mm. viite Mark. 7:19), mutta rajoitteiden suhteen on säilynyt kristittyjenkin parissa eri traditioita (paastot, luostarien ruokarajoitukset, adventistien vegetarismi yms., vrt. yleisesti esim. Harvey 2015 ja Illman & Dahla 2015:ssa esitetyt muut artikkeli-teemat) ja esim. veri on edelleen listattu kiellettynä Apostolien teoissa (vrt. Ap. Teot 15:20). Ihmisten eletty käytäntö voi kuitenkin vaihdella laajasti, koska kaikki eivät luonnollisesti seuraa ruokamääräyksiä kirjaimellisesti. Seuraavaksi aion kuitenkin käsitellä paljon arkisempaa ruokaa kuin lihaa.

Reseptin soveltaminen

Koska ”ruoan ja uskonnon suhde on eletty aktiviteetti” (Illman & Dahla 2015: 7) sitä voi lähestyä havainnoiden, ei pelkästään teoretisoiden. Kyse on ns. eletyn uskonnollisuuden tutkimuksen käänteen lanseeraamasta ajatuksesta 2010-luvulla, jonka mukaan voidaan analysoida ihmisten "elettyä todellisuutta" (vrt. Harvey 2015: 34). Näin ollen kokeilin itse tabbula (tai tabouleh) -reseptiä Hallenbergin ja Perhon (2014) kirjan sivulta 358. Olen maistanut kyseistä ruokalajia ravintolassa, mutta en koskaan valmistanut tätä itse. Kyseessä on klassinen libanonilainen vehnäruohesalaatti, joka sanotaan olevan yleinen koko Lähi-Idän keittiössä. Perusruoka-aineena on burghul tai bulgur (murskattua viljaa) (s. 185). Kirjan mukaan bulgurin syöminen on yleisempää maaseudulla (s. 177, 185). Viljalla on pitkä historia Lähi-Idässä esihistorialliselta ajalta asti ja leivän ja puuron sanotaan olevan edelleen arjen ruokaa (s. 177). Vaikka valmistamani bulgursalaatti ei sinänsä liity erityisesti mihinkään uskonnolliseen riittiin, väitän, että se on osa Lähi-Idän islamilaista, elettyä kulttuuria.


Reseptin mukaan bulgurin piti vaan antaa turpoa kylmässä vedessä. Sovelsin kuitenkin bulgur-paketissa ohjetta keittää se 10 minuuttia vedessä suolan ja öljyn kera. Kirjan mukaan bulguria saa luontaistuotekaupoista, mutta tämän paketin löysin kuitenkin tavallisesta isohkosta S-marketista Helsingissä (4.1.2019).


Salaatin ainekset koossa: kulhossa sipulia, tomaattia, minttua ja persiljaa. Reseptissä mainitun ”miedon sipuli” (tai kevätsipulin) korvasin isolla punasipulilla. Saatteeksi sitruunamehua ja oliiviöljyä.


Valmista bulgursalaattia Evan soveltamana! Raati koostui 10-vuotiaista, jotka antoivat reseptille hyväksytyn.

Reseptin toteuttaminen ei tuntunut erityisen vaikealta. Bulgursalaatin kanssa voi tarjota lihaa tai kasviksia (s. 185). En tosin lähtenyt lähimpään halal-kauppaan lihan perään (Fredrikinkadulle). Lisäksi en syö muuta lihaa kuin kalaa, joten päätin toteuttaa salaatin sellaisenaan. Olisi kiinnostavaa tulevaisuudessa perehtyä tarkemmin muslimien ruokakulttuureihin ja eri traditioiden tutkimukseen. Kurssin takia olen varmasti avoimempi kokeilemaan uusia ruokia ja reseptejä sekä perehtymään niiden historiaan ja kontekstiin.

Lähteet:

Kirjallisuus
Hallenberg, Helena & Perho, Irmeli (2014 [2010]). Ruokakulttuuri islamin maissa. Helsinki: Gaudeamus.
Harvey, Graham (2015). Respectfully eating or not eating. Putting food at the centre of Religious Studies. In Illman, Ruth & Dahla, Björn (ed.). Food and Religion. Scripta instituti Donneriani Aboensis vol. 26, 32–46 (viimeksi nähty 4.1.2019).
Illman, Ruth & Dahla, Björn (ed. 2015). Religion and food. Food and Religion. Scripta instituti Donneriani Aboensis vol. 26, 7–10 (viimeksi nähty 4.1.2019).

Verkkosivut
Halalin määritelmät (viimeksi nähty 4.1.2019).
Islamin ruokasäännöt (viimeksi nähty 4.1.2019).