Min firmas blogg / Firmani blogi

Denna blogg tillhör fil.dr Eva Ahl-Waris. Jag grundade Tmi Eva Ahl år 2003 och har sedan dess varit verksam som näringsidkare inom humaniora. Vid sidan av detta har jag även innehaft andra arbetsuppdrag och stipendieperioder inom historiebranschen.
Tätä blogia pitää FT Eva Ahl-Waris. Perustin Tmi Eva Ahlin:in vuonna 2003 ja olen siitä lähtien toiminut ammatinharjoittajana humanistisella alalla. Tämän ohessa olen myös toiminut toisissa työtehtävissä ja apuarahatutkijana historian alalla.

lördag 15 september 2018

Flashback Don-Kalmuckien-Volga / Don-Kalmukia-Volga 2006


Vi njuter av vyn från en kurgan över stäppen. Jag minns Naturvetarklubben i Borgås resa till Don-Kalmuckien-Volga 2006. / Nautimme näkymästä arolle kurgaanista. Muistan Porvoon Naturvetarklubbenin matkaa Don-Kalmukiaan-Volgaan 2006. Foton / Kuvat: Eva Ahl 2006.

Tuli ajankohtaiseksi muistaa Porvoon Naturvetarklubbenin legendaarista matkaa Venäjälle (Doniin, Kalmukiaan ja Volgan deltaan) huhti-toukokuussa 2006, koska Kaisa Kyläkoski kysyi webissä kurgaanikulttuurin taustoista. Tässä seuraa matkakertomus, jonka kirjoitin vuonna 2007, mutta se ei koskaan ilmestynyt mihinkään julkaisuun. Olkaa hyvä!

Det blev aktuellt att minnas den legendariska Naturvetarklubbens i Borgå resa i april-maj 2006 till Ryssland, och särkilt Don, Kalmuckien och Volgadeltat, eftersom Kaisa Kyläkoski frågade på webben om kurgankulturens ursprung. Här kommer en reseberättelse jag skrev på finska år 2007, men som aldrig publicerades någonstans. Varsågoda! För ett sammandrag på svenska, scrolla längst ner.

Skyyttien ja varjaagien jäljillä? Kertomus matkasta Volgan suistoon

FM Eva Ahl (2007)

Naturvetarklubben i Borgå teki 28.4.–9.5.2006 luontoretken Moskovan, Don-joen ja Kalmukian kautta Volgan suistoon. Tavoitteena oli vierailla luonnonsuojelualueilla sekä tutustua seudun kulttuuriin. Matkaa tuki mm. Svenska kulturfonden sekä Svenska Folkskolans Vänner.

Taustaa
Naturvetarklubben i Borgå on biologianopettajien Anita ja Volmar Rosengrenin vetämä luontokerho, joka aloitti toimintansa Porvoossa 1970. Kerho on suunnattu yläaste- ja lukio-ikäisille, mutta varttuessa aikuisuuteen moni myös jatkaa osallistumistaan toimintaan. Kerhon puitteissa tehdään vuosittaisia linturetkiä Porkkalaan, Hankooseen ja Söderskär-saarelle Uudenmaan rannikolla sekä käyntejä kotimaisissa kohteissa kuten Luonnontieteellisessä museossa, Korkeasaarella yms. 1980-luvun taitteesta alkaen kerholaiset ovat myös saaneet osallistua Anitan suunnittelemiin ja järjestämiin pitkiin ekskursioihin yleensä Ruotsiin tai Norjaan, mutta jotkut matkat ovat suuntautuneet kaukaisillekin Pohjois-Euroopan alueelle. Esimerkiksi vuonna 1990 kerho matkusti Huippuvuorille, vuonna 1993 kierrettiin Islanti ja Färsaaret. Kerhon 25-vuotisjuhlavuonna 1995 käytiin Grönlannin lounais-osissa. Nuorimmat matkoille osallistuneista ovat olleet vaan 10-vuotiaita (vanhempien seurassa), mutta ryhmän keski-ikä lienee useimmiten ollut alle 20. Vuonna 2004 Anita ja Volmar Rosengren palkittiin Svenska Folkskolans Vännerin kansansivistämispalkinnolla sinnikkäästä työstään lasten ja nuorten parissa.

2000-luvulla Naturvetarklubbenin moni pitkä ekskursio on suuntautunut Venäjälle, mm. Siperiaan ja Karjalaan sekä Moskovan seudulle. Vuonna 2006 vuorossa oli matka Etelä-Venäjälle. Matkalle Suomesta lähdettiin yöjunalla kohti Moskovaa, jossa tapasimme oppaamme, biologit Boris Sheftel, hänen vaimonsa Antonina (Tonya) Alexandrovna sekä jatko-opiskelija Vladimir Arkhipov. Moskovasta seurasi bussimatka Donin varrella Galichia Goran luonnonsuojelu-alueelle, jossa yövyttiin -10,6 asteessa! Onneksi päivällä lämpeni hieman lempeämmäksi ekskursio-sääksi.

Don-joen alue
Sekä meno- että paluumatkalla vierailimme luonnonsuojelualueilla Donin varrella: Galichia Gorassa sekä Voronezissa. Seudun kalkkipitoisessa maastossa on lukuisia alueita, jota ihmisasutus on suosinut vuosituhansien ajan. Myös Galichia Goran alueella sijaitsi kalkkikiviluola, jossa on ollut kivikautinen asuinpaikka. Täällä, Mustan meren koillispuolella on löytynyt runsaasti jälkiä myös Neanderthal-kulttuuriista. Läheltä, Voronezin Kostienkista (esim. Markina Goralta Donin varrelta) on löytynyt lukuisia asuinpaikkoja, joissa on viitteitä myös asutuksen jatkuvuudesta. Kostienkista on löytynyt myös paleoliittisen nyky-ihmisen tekemiä venus-veistoksia. Nk. Kostienki-veitset ovat myös valmistustekniikaltaan korkealaatuisia – todennäköisesti pii, josta ne on tehty, on kuumennettu (kuuluvat Gravettian-industryn piiriin, n. 35 – 20 000 BP).


Galichia Goran eräitä kivikautisia asuinpaikkoja, jotka sijaitsivat kuvassa keskellä näkyvässä kalkkikiviluolassa.

Don-seudun kaupungeissa vierailimme Jelitzissä, jonka lähellä sijaitsee muistomerkki merkittävästä taistelusta Venäjän historiassa. 1200-luvulla khaanin johtamat mongolit (nk. Kultainen Orda) olivat ottaneet laajan Itä-Euroopan alueen haltuunsa. Kaupungit, kuten Novgorod ja Moskova, maksoivat Ordalle veroa, mutta 1300-luvulla Ordan valta alkoi rapistua sisältäpäin ja venäläiset vasallit kapinoivat herrojaan vastaan. Moskovan ruhtinas Dimitri III kieltäytyi maksamassa Ordalle veroa 1378, jolloin khaani varustautui sotaan. Dimitri voitti 1380 Kulikovo polen taistelun Don-joen rannalla, jonka jälkeen häntä kutsuttiin Dimitri Donskoiksi (Donin ruhtinas). Moskovan asema suhteessa Novgorodiin voimistui, ja kaupungista kehkeytyi seuraavina vuosikymmeninä yhä voimakkaampi Venäjän alueen keskus. Taistelulla oli suuri symbolinen merkitys ja sitä on myöhemmin juhlittu suurin elein, esim. 1980. Vuonna 1988 Dimitri julistettiin pyhäksi. Galichia Goran reservaatissa näimme myös jälkiä linnoituksista, jotka liittyvät tataarien ja venäläisten välisiin raja-konflikteihin 1000-luvulta alkaen.


Galichia Goran luonnonsuojelualueella näkyi myös muinaisjäännöksiä, vaikkakin ne olivat vaikea erottaa maastosta. Kuvassa näkyy kuinka ornitologit tallaavat linnoituksilla, joita on rakennettu keskiajalla.

Jelitzin kaupungissa (perustettu 1146) vierailimme lisäksi ortodoksisessa kirkossa 1890-luvulta. Kirkko oli pyhitetty Kristuksen ylösnousemukselle. Kirkkoa vastapäätä sijaitsi myös keskiaikaisen kirkon maanalaiset, esiin kaivetut ja katetut jäänteet sekä iso muistomerkki, jossa esiintyy Dimitri Donskoin aikainen sotamies, 1500-luvun rahvaan taistelija sekä Toisen maailmansodan aikainen sotilas. Don-joki muodosti Toisen maailmansodan aikana itä-rintaman 1941–45, joten myös luonnonsuojelualueella oli vielä juoksuhautojen jäännöksiä näkyvissä. Donin rannoilla nähtiin myös lukuisia muita sota-monumentteja ”Suuren isänmaallisen sodan” tiimoilta. Kesällä 1942 saksalaiset onnistuivat ylittämään joen ja valtasivat Voronezin alueen, mutta tähän päättyi sittemmin panssarihyökkäys Volgaan.


Jelitzin kaupungin keskustassa on kaivettu keskiaikaisen kirkon jäänteitä. Jäännökset ovat katettu nähtävyydeksi.


Historiaa käytetään ylpeästi. Kirkon raunioiden vieressä on moderni, patrioottinen muistomerkki, jossa esitellään kolme venäläistä sotamiestä: keskiaikainen, 1500-luvun ja Toisen maailmansodan aikainen sotilas. Kaupungin liepeillä ja Donin varrella on käyty sotaa monena aikakautena.

Kalmukiassa skyyttien ja sarmaattien mailla
Matkamme jatkuessa etelään kohti Kaukasusta kallistuneen kuunsiprin alla, saavuimme yömyöhään, lukuisten tiesulkujen (pelätään terroristeja) kautta, Godilu-järven luonnonsuojelualueelle Kalmukiaan. Saavuimme perille yömyöhässä ja 16 m/sekunnin tuulessa oli pystytettävä teltat, pimeässä. Kaikki onnistuivat kuitenkin ja seuraavan aamun sarastaessa olimme saaneet nauttia rauhallisesta ja lämpimämmästä yöstä kuin edeltävät.

Aron alueella skyyttien/sarmaattien ensimmäisellä ajanlaskua edeltävällä vuosituhannella rakennuttamat kumpuhaudat, kurgaanit, olivat hyvin monumentaalisia – näkyivät kilometrien päähän. Heidän edeltäjä kurgaanien rakentamisessa oli jo metallia käyttävä Maikop-kulttuuri (n. 2800-2000 BC) Pohjois-Kaukasuksella sekä Jamnaja-kulttuuri. Arokulttuureista myöhäisneoliittiset kulttuuri Katakombnaja ja Poltavka käsittelivät kuparia alisella Volgan alueella. Heidän hautakammionsa olivat hirrestä ja vainajat haudattiin ns. Yamnaja-asentoon, polvet koholla. Alueen kivikautinen kulttuuri vaihtui pronssikautiseen kulttuuriin nimetään Abasevo-kulttuuri, nimetty erään nimikkokalmiston mukaan. Heidän tyypillisiä esineitä ovat nk. C-kirveet ja avoputkelliset taltat.


Miltä aro tuoksuu? Kasvillisuus on runsasta ja etenkin absintin tuoksu tuntuu huumaavalta (koiruohon lehdet tuoksuivat, vaikka kasvit eivät vielä olleetkaan kukassa). Aro peittyy myös punaisiin valmuihin niin kauas kuin silmä kantaa. Ryhmän jäsenet bongaavat lintuja kurgaanin päältä Kalmukkiassa. Hautakummut erottuvat hyvin aron tasaisessa maisemassa – ihminen on selkeästi manifestoinut läsnäolonsa alueella.

Skyyttien alue ulottui aikanaan Kaspianmeren alueelta aina Bulgariaan saakka ja he esiintyvät kreikkalaisissa lähteissä 700-luvulla e.Kr. alkaen. Kaupankäynti ja kulttuurivaikutteiden vaihto oli alueella vilkasta. Eniten skyytit muistetaan varmasti eläinaiheisesta taiteestaan (kultaiset pantterit ja hirvi/peura-aiheet). Skyyttien varallisuus perustui todennäköisesti jalometalliin. Sarmaatit olivat skyyttien perillisiä ajanlaskun alun taitteessa, siihen saakka jolloin hunnit valtasivat alueen 300-luvulla. Suomalaiset tutkijat tutkivat aikoinaan myös näiden nomadien hautakumpuja, mutta pohjoisempana Keski-Venäjällä.

Euroopan itä-rajalla
Kalmukian ja Astrakanin nykyiset asukkaat, kalmukit, levittäytyivät alueelle Mongoliasta lähtöisin 1600-luvulla. Nomadiheimon vaatetuksen mukaan nimitettiin yleisesti pitkäkarvaista villakangasta ”kalmukiksi” tai ”astrakaniksi”. Ruotsin valtakunnasta käsin ensi kontaktit kalmukkien kanssa tekivät jo Kaarle XII sotilaat, karoliinit, saavuttuaan alueelle jäätyään vangeiksi Pultavan taistelussa 1709 (taistelua on varmasti kiinnostavimmin analysoinut Peter Englund kirjassaan Poltava). On säilynyt tarinoita ruotsalaisten kohtaamisista kalmukkien kanssa. 1800-luvun lopulla myös ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin, joka asui vähän aikaa Astrakanissa, vieraili Etelä-Siperian kalmukkien luona.

Kalmukian pääkaupunki Elista on perustettu 1865. Vuonna 1944 kalmukit pakkosiirrettiin täältä Siperiaan, mutta heistä pääsi osa palamaan 1957 jälkeen. 1900-luvulla kommunistinen järjestelmä loi uutta teollisuutta alueelle rakentamalla kalatehtaita Godilu-järven alueelle. Tehtaat tosin tuhosivat alueen ekosysteemin, joten entinen makeanveden järvi muuttui murtovesialtaaksi. Kaikki kalat sinttiä lukuun ottamatta pakenivat tästä suolapitoisuuttaan jatkuvasti kasvattavasta järvestä, paitsi sintti. Sitkeät sintit ovat tosin saaneet rikkaan lintuelämän jatkumaan alueella, joka nykyään on luonnonsuojelualuetta.

Pääkaupungissa vierailimme presidentin 1990-luvulla rakennuttamassa ylellisyys-kaupunginosassa City Chessissä, joka on ”pyhitetty” presidentin lempipelille, shakille. Kaupunkiin on 1992 rakennettu buddhalaistemppeli sekä uusi temppeli, joissa vierailimme. Kalmukian virallinen uskonto on, ainoana maan Euroopassa, lamaistinen buddhismi, joten temppeleissä oli runsaasti Dalai Laman kuvia. Temppeliin astuessa on lähdettä kiertämään vasemmalta oikealle, alkaen ulkoa rukouskelloista - on oltava tarkkana, koska henget näet kulkevat vastakkaiseen suuntaan.


Lamaistinen temppeli Elistassa, Kalmukiassa.

Volgan suisto ja Volgograd
Alueen historia on hyvin kiinnostava. Jääkaudella jälkeen Kaspian- ja Musta meri olivat yhteydessä ja Kaspianmeri noin 25 metriä nykyistä korkeammalla. 700-luvulla jälkeen ajanlaskun alun alueella kukoisti Kasaarien kauppamahti, jota voisi jo kutsua valtioksi. Donin varrella sijaitsi suuri keskus, Sarkel, sekä Volgan suistossa Itil. Kasaarien alueen takaa ja eteläpuolella alkoi islamilainen maailma. Kaspianmeren äärelle tullessa ajatukset käyvät vääjäämättä muinaisten vieraitten luona: viikinkien. Idäntien arvellaan johtaneen Don-joen kautta Mustalle merelle sekä Volgan kautta Kaspianmeren kulttuurien rikkauksien äärelle. Arabikronikoitsija Ibn Fadlanin mukaan hän tapasi 900-luvun alussa Pohjolan varjaageja, joiden päällikkö-hautausta hän mm. kuvailee.


Kukkiva aro.

Saavuttuamme leirintäalueellemme Astrakanissa oli seuraavana päivänä ekskursioiden aika: kävimme jälleen tutustumassa aron elämään – ja näimme jopa hellyttävän, pitkäkorvaisen siilin. Veneretki Volgan suistossa ja pyörähdys aurinkoisen Kaspianmeren aalloilla oli kuitenkin matkan kohokohtia. Miltäköhän viikinkien tuntui pitkän jokimatkan jälkeen vihdoin nähdä jälleen ison meren aallot?


Veneretkellä Volgan suistossa.


Aurinkoinen näkymä veneretkellä Kaspianmerellä.

Stalingradista Volgograd
Paluumatkalla vierailimme Volgogradissa – kaupunki joka ennen tunnettiin Stalingradina. Kaupunki perustettiin Tsaritsin-nimisenä linnakkeena Volgan Tsaritsa-sivujoen uomalle vuonna 1589. Tässä Don ja Volga virtaavat kaikkein lähimpänä toisiaan, jonka takia joet yhdistettiin kanavalla viimein 1952. 1925 kaupunki nimettiin Stalingradiksi ja tuli syksyllä 1942 muuttumaan Toisen maailmansodan kauheimmaksi sotanäyttämöksi. 2. helmikuuta 1943 Saksan kenraali Paulus jouti antautumaan neuvostojoukoille ja liki 100 000 saksalaista vangittiin. Vain joitakin tuhansia vankia palautettiin sodan loppuessa. On arvioitu että Stalingradin taistelu vaati 1,5 miljoonaa uhria, mutta luvut vaihtelevat lähteistä riippuen. 1945 kaupunki nimettiin ”Sankarikaupungiksi”, mutta vuonna 1961 nimi vaihdettiin destalinisaation ansiosta Volgogradiksi.

Nykyään kaupungissa kukoistaa metalliteollisuus. Vierailumme aikana kaupungissa Voiton päivän juhlinta (9.5.) oli juuri alkamassa, joten saimme myös makua siitä, miten suuresti tätä juhlaa vielä vietetään Venäjällä – puna-armeijan tähtilippuineen, veteraanikuvineen kaikkineen. Mahtipontisuudesta ja poliittisuudesta saimme myös muistutuksen käydessämme voiton monumentin luona: 101 metriä korkea Nike-patsas seisoo 101 metriä korkean kummun päällä muistuttamassa suuresta voitosta.


101 metriä korkea Voiton monumentti Volgogradissa esittää voiton jumalatar Nikeä, mutta mielletään myös Äiti Venäjäksi. Muistomerkki on pystytetty Stalingradin taistelun (1942-42) muistoksi 101 metriä korkealle mäelle.

Paluu Moskovaan
Ajaessamme kohti Moskovaa pysähdyimme vielä Voronezin reservaatissa, jossa nykyään suojellaan ja tutkitaan erityisesti majavia. Voronez ovat myös niitä alueita, joilta löytyy runsaasti kivikautisia asuinpaikkoja. Alueella kävimme nunnaluostarissa, jonka kerrottiin olleen aikaan perustettu jo Pietari suuren käskystä kolmesataa vuotta sitten. Nykyiset rakennukset olivat tosin pääosin 1880-luvulta. Ennen Moskovaa pysähdyimme vielä Leo Tolstoin (1828-1910) kesähuvilalla, Jasnaja Paljanalla, ja kävimme kirjailijan muistomerkillä.

Junan lähdettyä ”Voiton päivän” aattona kohti Suomea oli vielä epätodellinen olo – kahden viikon aikana oli kokenut ja nähnyt niin paljon, että sen sulattamiseen menisi useita viikkoja (post scriptum 2018: vuosia!). Anita ja Volmar Rosengrenille on vielä suotava lämpimät kiitokset ainutlaatuisen matkan järjestämistä liki 40 hengen ryhmälle, taustaltaan mitä erilaisimmille ihmisille.

Kirjallisuutta:
Borovka, G. 1928: Scythian Art. London.
Champion, T. et al. 1991: Prehistoric Europe. London.
Ensimmäinen ja toinen maailmansota. Päätoim. Matti Klinge. Helsinki 1995.
Korpela, Jukka 1999: Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle. Helsinki.

Suullisia lähteitä:
Bogatyrev, Sergei, FT, luentosarja ”Medieval Russian Culture, Renvall-instituutti, Helsingin yliopisto, kl 1999.
Linturi, Elvi, FM, luentosarja ”Itä-Euroopan esihistoria”, Arkeologian laitos, Helsingin yliopisto, sl 1996.
Oppaamme Venäjällä.

Teksti on toimitettu FT Eva Ahl-Wariksen toimesta 2018.

Sammandrag på svenska:
År 2006 åkte Naturvetarklubben i Borgå i ledning av biologilärarna Anita och Volmar Rosengren på en legendarisk resa till Don-Kalmuckien-Volgadeltat. Området har en otroligt rik förhistoria och historia ända från neanderthalarnas äldre stenålder till 2. världskrigets djupa skuggor. I Kalmuckiens huvudstad Elista besökte vi lamaistiska tempel - Kalmuckien är det enda europeiska landet som har lamaism som religion. Elista är även känd som 'schackhuvudstad'. I Astrakan åkte vi båt på Volga och Kaspiska havet. Hemvägen till Moskva gick via Volgograd, en gång Stalingrad, och vi såg det enorma Nike-monumentet som är 101 m högt. Vi stannade även i det idylliska Jasna paljana, som har varit Leo Tolstojs villa. En oförglömlig resa!

tisdag 11 september 2018

Kulttuuriperintökasvatus tai arkeopeda oppimisen välineenä – esimerkkinä arkeologian työpajat alakoululaisille / Kulturarvspedagogik eller arkeopedagogik som metod för inlärning – arkeologiska verkstäder för skolelever som case


Arkeopeda tarjoaa elämyksiä myös aisteille. Tässä yritys tehdä rautakautista ruokaa niin sanotussa roomalaispadassa: sikaa juurespedillä. / Arkeopedagogik erbjuder upplevelser för alla sinnen. Här är ett försök att göra järnåldersmat i en så kallad romargryta: svin på rotsaksbädd (för ett sammandrag på svenska, scrolla längre ner). Kuva / Foto: EAW 2017.

Vuosi 2018 on kulttuuriperinnön teemavuosi (#EuropeForCulture). Kulttuuriperintöön liittyvä opetus ja oppiminen ovat keskeisiä keinoja eräänlaisen kansalaissivistyksen ja historiatietoisuuden lisäämiseen. Vuosina 2014–2017 olen vetänyt kulttuurihistoriallis-arkeologisia työpajoja alakoululaisille Helsingfors svenska arbetarinstitut:issa (Arbis) sekä itsenäisenä ammatinharjoittajana. Tätä toimintaa voisi kutsua historiankäytöksi ja etenkin kulttuuriperintökasvatuksen tai niin sanotun arkeopedagogiikan parissa toimimiseksi. Oli näet tarkoitus, että olisin kaksi vuotta sitten, 2016, aloittanut uuden työn kulttuuriperintökasvatuksen tutkijana NCK:ssa Ruotsin Östersundissa, mutta suunnitelmat peruuntuivat viime hetkessä sairastuttuani vakavasti. Tulin jälleen terveeksi ja haluan jotenkin edelleen jatkaa opetustyötä kulttuuriperinnön parissa. Olettekin saaneet seurata tätä toimintaani tässä blogissa useaan otteeseen. Ohessa tarjoan teorialla höystetyn koosteen kokemuksistani, teemavuoden kunniaksi.

Toteutettujen työpajojeni taustalla on idea, jonka esimieheni FT Alexandra Ramsay (Arbis), keksi ja jota toteutin, mutta itselläni oli siinä vaiheessa jo paljon kokemusta vastaavien työpajojen vetämisestä Suomen kansallismuseossa. Koulutukseltani olen historian tohtori (2010) Helsingin yliopistosta ja luin arkeologiaa syventävien opintojen verran sivuaineena, folkloristiikan, museologian ja yleis- ja aikuiskasvatustieteen perusopintojen ohessa. Kombinaatio antoi minulle perusteet, mutta opintojen lisäksi käytännön työ toi lopulta riittävät eväät ja varmuuden kehittää tätä konseptia eteenpäin. Lisäksi luin markkinointiviestintää ja yrittämistä ja kouluttauduin matkailupalvelujen tuottajaksi, kulttuurimatkailun osaajaksi Haaga-Heliasta.

Klassisesti määriteltynä kulttuuriperintö kostuu sekä aineellisesta että aineettomasta perinnöstä. Näin ollen se tavallaan sisältyy kaikkeen tieteeseen. Kulttuuriperintöä käytetään ja tuotteistetaan eri lailla. (Katso yleisesti Tuomi-Nikula, Haanpää & Kivilaakso 2013, 7–10.) Tavallaan vetämäni työpajat voidaan nähdä tällaisina kulttuuriperintöä ja -kasvatusta hyödyntävinä tuotteina. Kulttuuriperintökasvatuksen taustalla voi nähdä myös poliittisia pyrkimyksiä. Kansalaiseksi kasvetaan historiaa tiedostaen ja tällä on koko yhteisöä hyödyntävä vaikutus. Koululaisen omaa jo perusymmärryksen ympäröivän yhteisönsä historiakerrostumista. ”Jos nuoret kansalaiset kiinnittyvät paikallisyhteisöönsä, yhteisö toimii paremmin”, Jukka Rantala ja Sirkko Ahonen perustelevat asiaa (Rantala & Ahonen 2015, 144). Historiaa aletaan opettamaan 5. lukuvuonna, mutta vetämäni työpajat soveltuivat myös hieman nuoremmille, kuitenkin melko hyvän luku- ja kirjoitustaidon omaaville oppijoille. Lisäksi opetin lähinnä esihistoriaa, mikä tekee pajoista tarkemmin niin sanotusti arkeopedagogisia. Arkeopedagogiikasta on jonkin verran keskustelua (esim. Ruohonen 2017 ja siinä esitelty kirjallisuus), mutta on edelleen vaikea tunnistaa toimijoita, jotka eivät työskentele yliopistopedagogiikan tai museopedagogiikan alueella vaan tavallaan vielä eräänä niin sanotun yhteisöarkeologian erillisellä saralla. Oma työapajatoimintani oli aluksi museo- ja opistolähtöistä, mutta siitä muodostui eräänlainen humanististisen erityisosaamisen ja yritystoiminnan tuote.

Seuraavaksi esittelen tapauksia ja näin ollen pajoja, joita itse kehitin ja vedin. Muutama paja toteutettiin Arbiksen kursseina koulujen iltapäivätoimintana kerran viikossa (2014–2015, katso bloginitekstini siihen liittyen). Yksi paja toteutettiin yritykseni tuottamana iltapäiväkerhona (kerran viikossa, keväällä 2017) sekä toinen kesäisenä päiväleirinä (Arbetets Vänner i Sörnäsin kustantama, 2017, katso blogini siihen liittyen). Pajoissa etenin joka kerta krologisesti eteenpäin jääkaudesta keskiaikaan. Aloitin jokaisen kurssikerran (á 1,5h) noin 20 minuutin suullisella esityksellä, johon liittyi diaesitys kuvineen ja linkkeineen eri museoiden, Museoviraston tai Riksantikvarieämbetin sivustoihin tai muihin vapaasti käytössä oleviin aineistoihin tai YouTube-videoihin. Loppuajalle olin varannut aikaa esim. tutustumiseen kirjallisuuteen, jota olin raahannut mukaan, eri tietovisoille ja käytännön tehtäville. Ensimmäisellä tapaamisella kävin lyhyesti myös läpi mitä arkeologia on, miten arkeologi havaitsee ja dokumentoi sekä tutkii menneisyyttä. Kivikauden yhteyteen esittelin esimerkiksi maailmankuvaa ja siihen liittyviä kalliomaalauksia. Tehtävänä oli tämän jälkeen maalata eräänlaisia kalliomaalauksia akvarelliväreillä ja -tekniikalla (katso kuva alla.). Toinen käytännön tehtävä kivikauteen liittyen oli keraamisten ruukkujen replikointi (katso kuva alempana). Ennen tätä esittelin laajasti kuvin ja sanoin kivikaudelta peräisin olevia keraamisia löytöjä, tyylejä ja tekniikoita. Keramiikkaa ei tosin poltettu, vaan tässä valitsin käytännön syistä ilmassa kuivuvaa nykyaikaista harrastus-savea materiaaliksi. Eli en näin ollen pyrkinyt täydelliseen niin sanottuun autenttisuuteen.


Arkeologisessa työpajassa ”kalliomaalauksia” syntyy akvarellivärein. / I arkeologiverkstaden föds "hällmålningar" med akvarellfärger. Kuva / Foto: EAW 2017.


Kopioita kivikautisista keraamisista astioista voi helposti valmistaa harrastussavesta. / Man kan lätt tillverka kopior av keramik från stenåldern med hobbylera. Kuva / Foto: EAW 2017.

Esittelyjen ja tehtävien ohessa tein myös ryhmien kanssa ekskursioita lähiympäristön kiinteisiin kulttuuriperintökohteisiin, esimerkiksi Meilahden pronssikautiselle röykkiölle (kuva alla.). Kyllä, pystyin totetaamaan, esihistoria on tässä, ihan lähellä meitä! Teimme myös vierailuja Pukkisaareen (katsoimme rautakautisten talojen rekonstruktioita siellä) ja Seurasaareen, etenkin Niemelän torppaan, jota voisi pitää eräänlaisena esiteollisen ajan reliktinä. Kävimme myös kaikkien kurssilaisten kanssa eri otteisiin Suomen kansallismuseossa tutustumassa esihistoriaa ja keskiaikaa esitteleviin näyttelyihin. Tässä laaja kokemukseni opastamisesta kyseisessä museossa oli erittäin hyödyllinen. En vieraillut pajojen lomassa arkeologisilla kaivauksilla, enkä järjestänyt niitä byrokratian ja suurta valmistelua ja raportointia vaativan työmäärän takia, vaikka olen itse myös aikoinaan työskennellyt monella eri Museoviraston kaivauksella kaivajana. Esittelin koululaisille kuitenkin lyhyesti yleisöarkelogisen harrastuksen muotoja, esim. avoimia kursseja tja eri yhteisöjen järjestämiä yleisökaivauksia, ja mahdollisuuksia osallistua sellaisiin. Kurssin päätyttyä jaoin kaikille osallistujille juhlallisesti ”diplomit”. Koko toiminnasta raportoin myös lasten vanhemmille ja kerroin toiminnasta myös useassa blogissa.


Meilahden pronssikautinen röykkiö on kiinteä esihistoriallinen muinaisjäännös, joka on tutkittu ja rekonstruoitu maastoon lähes keskellä Helsinkiä. Näin ollen se on oivallinen arkeopedagoginen retkeilykohde. / Bronåldersröset i Mejlas är en förhistorisk fast fornlämning, som har undersökts och rekonstruerats på plats. Den är belägen nästan i centrum av Helsingfors. Kuva / Foto: EAW 2017.

Kesäleiriin kuului muun toiminnan ohessa myös yhteisen lounaan tekeminen (esimerkiksi niin sanotussa roomalaispadassa, ylin kuva.). Omaan hygieniapassin ja perustiedot tällaisesta toiminnasta, joten tartuin rohkeasti haasteeseen esitellä historiaa myös makujen ja tuoksujen avulla. Netistä ja kirjoista löysin monta ohjetta erilaisten aikakausien ruokien valmistamiseen ja tein eräänlaisia kompromisseja eri resepteistä – sellaisia, joita voi toteuttaa helposti, mutta melko tarkasti autenttisuuteen pyrkien.

Summa summarum: Tein valintoja siitä, mitä esitän arkeologiasta alana ja mitä kerron esihistoriasta. Pyrin kuitenkin mahdollisimman monimuotoiseen menetelmään yhdistäen esittelyt, käsillä tekemisen, kohteiden kokemisen maastossa ja objektien näkemisen museossa sekä aistien hyödyntämisen ruoanlaiton parissa. Tässä prosessissa laaja kokemukseni museopedagogiikasta ja arkeologisista työpajoista museoissa oli erittäin hyödyllinen. Hyödynsin myös tietoja muista kulttuuriperintökasvatuksen muodoista, kuten arkistopedagogiikasta ja niin sanotusta aikamatka-pedagogiikasta, joihin olen vuosien saatossa tutustunut eri näitä käsittelevissä seminaareissa ja työtehtävissä. Suosittelen lämpimästi, että hyödynnätte tilaisuutta osallistua vastaaviin seminaariin! Tulevaisuudessa jatkan varmasti tällaisten kulttuuriperintökasvatuksellisten työpajojen kehittämistä edelleen. Toivoin lisää keskustelua aiheesta, koska todistettavasti ”arkeopedaa” ei tehdä ainoastaan yliopistossa ja museossa sekä harrastustoiminnan puitteissa, vaan esimerkiksi myös yritysten tuotteena.

Kirjallisuus:
Rantala, Jukka & Ahonen, Sirkka 2015: Ajan merkit. Historian käyttö ja opetus. Gaudeamus: Helisnki.
Ruohonen, Juha 2017: Arkeologiapedagogiikka – kasvatustieteen osa-alue vai käytännön museotyötä esihistorian parissa? Muinaistutkija 4/2017, 2-18.
Tuomi-Nikula, Outi, Haanpää, Riina & Kivilaakso, Aura (toim.) 2013: Mitä on kulttuuriperintö? Tietolipas 243. Suomalainen Kirjallisuuden Seura: Helsinki.

Eva Ahl-Waris, FT, tietokirjailija, matkailupalvelujen tuottaja
Ahl-Waris on vapaa tutkija Helsingissä ja työskentelee humanististen alojen ammatinharjoittajana (Tmi Eva Ahl) sekä historian tuntiopettajana Arbiksessa.

Sammandrag på svenska:
Året 2018 är temaår för kulturarvet (#EuropeforCulture). Jag vill därför göra en kort presentation av min verksamhet som arkeopedagog och lägga fram min tankar mot en teoretisk bakgrund. I någon mån har termen arkeopedagogik diskuterats i Finland (t. ex. Ruohonen 2017) och här vill jag nu berätta om vilken verksamhet jag idkat - en pedagogik som de facto arrangerats som business. Jag arbetade för några år sedan på Arbis med arkeologiverkstäder om vilka jag även skrivit bloggar ett flertal gånger. Sommaren 2017 drog jag ett arkeologisk sommarläger för skolelever (via AVS) och då gjorde vi även mat enligt tema, bland annat i romargryta (se bilden överst). I verkstäderna gjorde jag val hur jag ville presentera arkeologi och vad jag lyfte fram ur förhistorien, till exempel var det för dyrt och besvärligt att låta barnen pröva på utgrävningar. Men i mån om möjligt kunde även detta vara ett alternativ - dylik verksamhet pågår varje sommar i så kallade publika utgrävningar. Jag önskar mer diskussion om "arkeopedagogik", eftersom det inte enbart idkas vid universitet eller i museer, utan kan även vara en produkt producerad av ett företag.

torsdag 6 september 2018

Fortbildning i Jyväskylä - täydennysopintoja Jyväskylässä


Jag tar tjuren vid hornen! JAMK i Finlands Aten erbjuder mig möjligheten att fortbilda mig till ämneslärare! / Tartun härkää sarvista! Suomen Ateenan JAMK tarjoaa minulle mahdollisuuden täydentää aineenopettajan opintoni! Foton / Kuvat: EAW 2018.

Många vändningar i mitt liv fick mig att fatta beslutet att fortbilda mig till ämneslärare. Jag hittade en bra utbildning vid JAMK, som kan ge mig ämneslärarkompetens och som kräver en aning närvaro och närstudier, men för det mesta webbstudier. Det lämpar sig väl för en näringsidkare med små barn där hemma.

Gällande pedagogiska studier hade jag redan ett litet försprång, som jag kan använda till godo i studiehelheten å 60 poäng: grunderna i allmän och vuxenpedagogik från 2006-2007. Men det är ändå en held del mer att lära och mest ser jag fram emot att på något sätt kunna klara av auskulteringen. Kanske någon av er vet vem jag kunde vända mig till? Ta gärna kontakt!

Det har varit särskilt givande att få inse att man definitivt gjort ett bra beslut att fortbilda sig. Gruppen är full av motiverade vuxna, som vill lära sig nya saker och nå kompetens. Vi blev indelade i smågrupper, som kommer att arbeta med en stor helhet av utbildningen. Jag ser även fram emot 15 sp av specialiceringsstudier. Jag har redan inlett en kurs om webbinlärning och det är oerhört intressant!

Mitt råd hittills är med andra ord: var inte rädda att gripa chansen att vidareutbilda er, lära er något nytt. Jag är omåttligt glad över att jag grep den här chansen, eftersom jag just nu har två projekt på gång som ändå ger mig en lämplig mängd fritid för studier. Tack till mina inspirerande lärare för dessa dagar, vi ses på webben!


Wilhelm Schaumans (statyn i mitten av bilden) fanérfabrik verkade i området, som kallas Lutakko. Här finns kongresscentret Jyväskylän Paviljonki (skymtar på bilden till höger), där närstudiedagarna hölls. / Wilhelm Schaumanin (patsaana kuvan keskellä) vaneritehdas toimi Lutakon alueella. Täällä sijaitsee Jyväskylän Paviljonki (pilkistää kuvalla oikealla) , jossa lähiopetuspäivät järjestettiin.


Schaumans fanérfabriks historia presenterades på kongresscentrets väggar. Vi vet var vi är! / Schaumanin vaneritehtaan historiaa esiteltiin kongressikeskuksen seinillä. Tiedämme missä olemme!

Monen käänteen kautta tein päätöksen jatkokouluttaa itseni aineenopettajaksi, suomen kielellä. Löysin lupaavan opinahjon, JAMK:in, joka tarjoaa minulle mahdollisuuden pätevöityä ja joka vaatii vähän läsnäoloa lähiopetuksessa, mutta enimmäkseen verkko-opintoja. Ratkaisu on paras mahdollinen toiminimellä toimivalle äiti-henkilölle.

Kasvatustieteellisten opintojeni suhteen minulla on jo hieman suoritettua, jota voin käyttää kyseiseen 60:n opintopisteen kokonaisuuteen: yleis- ja aikuiskasvatustieteen perusopinnot vuosilta 2006-2007. Mutta yhä on rutkasti opittavaa ja eniten odotan sitä, että voin suorittaa työharjotteluni vaivatta. Kehen voisin ottaa yhteyttä? Ehkä joku tuolla ulkona voisi auttaa? Ottakaa mielellään yhteyttä!

On ollut erityisen kiinnostavaa huomata, että on tehnyt hyvän päätöksen lähteä jatkokoulutukseen. Ryhmä on täynnä motivoituneita aikuisia, jotka haluavat oppi uutta ja pätevöityä. Meidät jaettiin pienryhmiin, joiden on tarkoitus työskennellä ison opintokokonaisuuden kanssa. Odotan myös innolla 15 op:n lisäopintoja. Olen jo ryhtynyt suorittamaan monipuolisen verkko-oppimisen kurssia, joka on erittäin mielenkiintoinen.

Ohjeeni tähän mennessä on siis seuraavaa: älkää pelätkö tarttua tilaisuuteen jatkokouluttautua, oppia uutta. Olen todella iloinen siitä, että tartuin tilaisuuteen, koska minulla on parhaillaan meneillä pari projektia, jotka kuitenkin tällä hetkellä sallivat minulle aikaa opiskeluun. Kiitos inspiroiville opettajilleni - nähdään verkossa!


Kiva hotellini oli lähellä asemaa ja kävelymatkan päässä JAMK:in kampuksesta. Näkymä vanhoja veturihalleja päin. Hallit ovat aktiivisesti kulttuurin käytössä. / Mitt trevliga hotell låg nära stationen på gångavstånd från JAMks campus. Utsikt mot de gamla lokhallarna, som är i aktivt kulturellt bruk.

söndag 12 augusti 2018

Sol i Helsinga! Aurinkoa Helsingassa!


Helsinga medeltidsdag arrangerades igår i Vanda i strålande solsken. / Helsingan keskiaikapäivä järjestettiin eilen Vantaalla kirkkaassa auringonpaisteessa. Foton / kuvat: EAW 2018.

Igår gick Helsinga medeltidsdag av stapeln för tredje gången i ypperligt väder. Medeltidsdagen arrangerades återigen på den medeltida prästgårdens forna område, i den nuvarande prästgårdens park vid sidan av den medeltida kyrkan Sankt Lars i Helsinge kyrkoby i hjärtat av Vanda. Försäljarna var fler och besökarna över 8 000! Evenemanget har växt från 800 besökare (2016) till nära 10 000 på tre år och därmed har det hela blivit en enorm succé! Arrangörerna Vanda-Sällskapet, BRQ och Vanda församlingar med flera bör därmed gratuleras å det varmaste!


Satu Hovi sålde sina verk om medeltida kläder och mat. Vid hennes stånd fick man smaka på olika örter och kryddor. / Satu Hovi möi teoksiaan keskiajan vaatteista ja ruoasta. Hänen myyntipaikallaan sai maistaa eri yrttejä ja mausteita.

Helsingan keskiaikapäivää järjestettiin eilen kolmatta kertaa loistavassa säässä. Keskiaikapäivää vietettiin jälleen keskiaikaisen pappilan entisellä paikalla, nykyisen pappilan puistossa keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon juurella, Helsingen kirkonkylässa Vantaan sydämessä. Myyjiä oli entistä enemmän ja kävijöitä yli 8 000! Tilaisuus on kasvanut 800 kävijästä (2016) lähes 10 000 kolmessa vuodessa ja näin ollen voidaan todeta markkinoiden olevan menestys! Järjestäjiä, Vantaa-Seuraa, BRQ:ta ja Vantaan seurakuntia voi näin ollen onnitella lämpimästi!


Parantajan pöydällä sai kuulla ja kokea luonnon voimaa. / Vid helbrägdagörarens bord fick man höra om och uppleva naturens kraft.


Vuoden pakollinen Helsingaselfie bannerin ja markkinoiden tunnuksen (Vantaalla löydetty kukonmallinen oluthana) vieressä! / Årets Helsingaselfie är ett måste intill bannern och marknadens symbol (en tuppformad ölkran hittad i Vanda)!

onsdag 1 augusti 2018

Oaser i Helsingfors - keitaita Helsingissä


Vinterträdgården är en skön oas i varmt väder. Rosendoften sköljer över hela området. / Talvipuutarha on ihana keidas kuumalla säällä. Ruusujen tuoksu täyttää koko alueen. Foton / Kuvat: EAW 2018.

Under de senaste veckorna har vi drabbats av extrem värmebölja. Det kommer kanske att synas även i statistiken för museibesök, då människor söker svalka i utställningarna under sin lediga tid? Möjligen ses det även i att skuggiga parker och planteringar lockar till vila. Vår barnfamilj har velat förena intresset för det förflutna med grönska och besökt den botaniska trädgården i Kajsaniemi samt Vinterträdgården i Helsingfors. Dylika ställen berättar om 1800-talets intresse för botanik och vetenskap och synen på hur detta skulle erbjudas allmänheten. Men vi tackar för oaserna, herr Borgström och andra!


I Vinterträdgården finns en liten karpdamm som är mycket intressant att studera. / Talvipuutarhassa sijaitsee pieni karppilampi, jota on hyvin kiinnostavaa tutkia.


Niilinlumme (Nymphaea caerulea) kukki kauniina ja muistutti monesta merkityksestään egyptiläiselle kulttuurille. Taustalla jättilumme (Victoria amazonica). Kasvitieteellinen puutarha. / Blålotus (Nymphaea caerulea) blommade vackert och påminde oss om sin mångfacetterade betydelse för den egyptiska kulturen. I bakgrunden jättenäckros (Victoria amazonica). Botaniska trädgården.

Viime viikkoina olemme kärsineet kovasta helteestä. Tämä näkyy ehkä museovierailujen määrällä, ihmisten etsiessä viileää turvaa näyttelyistä vapaa-ajallaan? Mahdollisesti tämä näkyy myös siinä, että hakeudutaan turvaan varjoisiin puistoihin. Lapsiperheemme on yhdistänyt kiinnostuksen menneeseen vehreyteen ja olemme vierailleet Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sekä Talvipuutarhassa. Tällaiset puutarhat kertovat 1800-luvun kiinnostuksesta kasveihin ja tieteeseen ja näkökulmiin siitä, miten näitä tuli esittää yleisölle. Mutta, me kiitämme keitaista, herra Borgström ja kumppanit!


Kasvitieteellinen puutarha tarjosi paljon kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa. Sai muun muassa maistaa yrttejä ja tunnustella kasveja. / Botaniska trädgården bjöd på mycket intressant att se och uppleva. Man fick bland annat smaka på örter och känna på växter.


Alnus et alnus.

måndag 30 juli 2018

Reval - Rääveli revisited!


Vi njuter av medeltida stämning i Olde Hansa. / Nautimme keskiaikaisesta tunnelmasta Olde Hansassa. Foto / kuva: EAW 2018.

En dagstur till Reval, eller Tallinn, är verkligen uppfriskande. Staden i sin medeltida hamn är helt annorlunda än vår hemstad Helsingfors. Denna gång besökte vi restaurangen Olde Hansa, som var sval i värmen, och bjöd på en matupplevelse i medeltida anda. Deras service är vänlig och butiken, där man kan köpa produkter med sig hem, har ypperligt serviceinriktad personal, tack! Kyrkan Niguliste var även vår besöksmål, där den berömda Dödsdansen av Bernt Notke för tillfället visas bakom huvudaltaret.


Medeltida läckerheter: vildsvin, löksylt, ugnsost, bär, speltkorn och surkål. Olde Hansas egen kanelöl rekommenderas varm! / Keskiaikaisia herkkuja: villisikaa, sipulihilloa, uunijuustoa, marjoja, spelttiohraa ja hapankaalia. Suosittelen lämpimästi Olde Hansan omaa kaneliolutta!

Päiväretki Rääveliin, tai Tallinnaan, on todella virkistävä. Kaupunki keskiaikaisessa asussaan on aivan erilainen kuin kotikaupunkimme Helsinki. Tällä kertaa söimme ravintola Olde Hansassa, joka oli viileä helteessä, ja tarjosi keskiaikaistyylisen ruokakokemuksen. Ravintolan henkilökunta on ystävällinen ja kauppaa, josta voi ostaa tavaraa kotiin vietäväksi, hoitaa erinomaista asiakaspalvelua tarjoava henkilökunta, kiitos! Nigulisten kirkko oli myös kohteenamme. Täällä on Bernt Notken tunnettu Kuolemantanssi esillä, tällä hetkellä pääalttarin takana.


Bernt Notken Kuolemantanssi on esillä Nigulisten kirkossa. / Bernt Notkes Dödsdans förvisas i kyrkan Niguliste.

tisdag 24 juli 2018

Gruväventyr - kaivosseikkailu!


Tytyri gruvmuseum var både svalkande och spännande! Schaktet är 100 meter långt och 90 meter djupt. / Tytyrin kaivosmuseo oli sekä viileä että jännittävä! Louhos on 100 metriä pitkä ja 90 metriä syvä. Foton / kuvat: copyright EAW 2018.

Eftersom år 2018 är EU:s temaår för kulturarvet (#EuropeForCulture), är det särskilt roligt att i egenskap av expert på kulturturism och kulturarvsforskning dela en mängd info om vad allt vårt land har att erbjuda i den vägen. Idag var det dags att besöka Lojo med sin medeltida kyrka och sin fantastiska kalkgruva. Gruvbesöket i Tytyri tog en dryg timme och var underbart svalkande (+8 grader C) i årets rekordhetta. Om något är typiskt för Västra Nyland så är det väl mängden gruvor och gruvhistoria (t.ex. Fiskars, se här). Också i Lojo går gruvtraditionen tillbaka till början av nya tiden, men gruvmuseet var särskilt inriktat på verksamheten under det senaste seklet. Barnen tyckte gruvan var ytterst spännande. Själv har jag besökt en kolgruva i Longyearbyen i Spetsbergen år 1990, så det var inte mitt första gruvbesök. Men det var inte mindre intressant - tio poäng åt den fina guidningen och besöket!


Vid den gamla hissen nere i gruvan på plan 110. / Vanhan hissin luona kaivoksessa tasolla 110.

2018 on eurooppalaisen kulttuuriperinnön teemavuosi (#EuropeForCulture)ja näin ollen on erityisen hauskaa jakaa infoa kaikesta, jota maamme tarjoaa kulttuuriperinnön suhteen. Olen näet taustaltani kulttuuriturismin ja kulttuuriperintötutkimuksen osaaja. Tänään oli aika kohdata Lohja keskiaikaisine kirkkoineen ja upeine kalkkikaivoksineen. Tytyrin kaivosvierailu kesti runsaan tunnin ja oli ihanan viilentävää (+8 astetta) vuoden ennätyshelteessä. Jos jokin on tyyppistä Länsi-Uudellemaalle, se on alueen monet kaivokset ja kaivoshistoria (esim. Fiskars, katso tässä). Lohjassakin kaivosperinne alkaa jo uuden ajan taitteessa, mutta kaivosmuseo kertoo erityisesti viime vuosisadan aikana tapahtuneesta toiminnasta. Lasten mielestä kaivos oli erittäin jännittävä. Itse olen käynyt hiilikaivoksessa Longyearbyenissä Huippuvuorilla vuonna 1990, joten tämä ei ollut ensikäyntini kaivoksessa. Mutta käynti oli erittäin mielenkiintoinen - kymmenen pistettä mainiosta opastuksesta ja käynnistä!


Sai kokeilla 7 kg painavaa lekaa. / Man fick prova på att slå med den 7 kg tunga släggan.


Ulkona taas helteessä! Lohjan kalkki on hyvälaatuista ja kaivostoimintaa on edelleen alueella. / Ute igen i hettan! Lojo kalk är av god kvalitet och det idkas fortfarande gruvdrift i området.