Min firmas blogg / Firmani blogi

Denna blogg tillhör fil.dr Eva Ahl-Waris. Jag grundade Tmi Eva Ahl år 2003 och har sedan dess varit verksam som näringsidkare inom humaniora. Vid sidan av detta har jag även innehaft andra arbetsuppdrag och stipendieperioder inom historiebranschen.
Tätä blogia pitää FT Eva Ahl-Waris. Perustin Tmi Eva Ahl:in vuonna 2003 ja olen siitä lähtien toiminut ammatinharjoittajana humanistisella alalla. Tämän ohessa olen myös toiminut toisissa työtehtävissä ja apuarahatutkijana historian alalla.

onsdag 18 november 2015

Stipendier, ars och opera - Apurahoja, ars ja oopperaa

Igår fick jag äran att delta i Niilo Helanders Stiftelses 150-årsfest på Riddarhuset i Helsingfors. En stor skara stipendiater, styrelsemedlemmar och eminenta gäster fick åhöra fina tal av styrelseordföranden, professor Matti Klinge, historikern, professor Peter Stadius och stiftelsens ombudsman, doktor Kristina Ranki. Talarna framhöll Helanders (1865-1930) väg som 'selfmade-man' från enkla förhållanden i Heinola till kommunalråd, riksdagsman och mecenat samt betonade den enorma betydelse stipendier har för främjandet av fri forskning och konst. Publiken fick njuta av underbar musik - tenoren, fil.dr Tero Halonen uppträdde med musik av Wagner och sopranen Laura Pyrrö med Sibelius och Pucchini. Skådespelaren Sari Harvas ackompanjerad av pianisten Marja Rumpunen skanderade L. Madetojas och L. Onervas melodrama 'Pilvilinnat'. Efter programmet följde fri samvaro och buffet, då man kunde hälsa på bekanta och möta nya intressanta personer samt beundra själva salen med sina många, kulturstinna vapensköldar i vittert sällskap. Vi fick även se det berömda porträttet av Helander, där Eetu Istos tavla 'Anfallet' avbildas i bakgrunden (Istos tavla flyttades sedermera till Finlands nationalmuseum, där den fortfarande förevisas). Tack till arrangörerna! Långa lyckliga år till stiftelsen önskas!

Efter tillställningen fortsatte min kulturella dag med ett besök i Universitetsmuseet, vars nya utställningen jag ännu inte haft möjlighet att se. Det vara roande få besökarei museet, men jag fick möjlighet att bekanta mig med utställningen tämligen noggrant och kan rekommendera den varmt - det är gratis entré till museet, som ligger i huvudbyggnadens 3. våning på Fabiansgatan 33:s sida. Filmsnuttarna var underhållande och det fanns många museipedagogiskt lyckade element i utställningen, vilka väckte besökarens nyfikenhet. Jag måste återkomma senare!

Kvällen avslutades med Fantomen på Operan på Nationaloperan vid Tölöviken. Uppsättningen lär ha fått både god och dålig feedback, men personligen tyckte jag mycket om scenografin, ljussättningen, sångarna i de ledande rollerna samt särskilt koreografin (Osku Heiskanen). Om en föreställning, dess stämning och musik lever kvar ännu länge i sinnet, då har den i sanning präglat ens själ. Rekommenderas å det varmaste - förhoppningsvis får #oopperankummitus ännu fler föreställningar!

Eilen sain kunnian osallistua Niilo Helanderin Säätiön 150-vuotisjuhliin Helsingin Ritarihuoneella. Suuri joukko apurahansaajia, hallituksen jäsenia ja kunnianarvoisia kutsuvieraita saivat kuulla yleviä puheita hallituksen puheenjohtajalta, professor Matti Klingeltä, historioitsija, professori Peter Stadiukselta sekä säätiön asiamieheltä, tohtori Kristina Rankilta. Puheissa painotettiin Helanderin (1865-1930) tietä 'self-made-man':ina yksinkertaisista oloista Heinolassa kunnalisneouvokseksi, valtiopäivämieheksi sekä mesenaatiksi. Puhujat nostivat myös esille, kuinka merkittävä rooli apurahoilla on edistäessään vapaata tutkimusta ja taiteita. Vieraat saivat nauttia ihanasta musiikista - tenori, FT Tero Halonen lauloi Wagneria ja sopraano Laura Pyrrö Sibeliusta ja Pucchinia. Näyttelijä Sari Harvas lausui L. Madetojan ja L. Onervan melodraaman 'Pilvilinnat' pianisti Marja Rumpusen säestyksellä. Ohjelman jälkeen seurasi vapaata seurustelua sekä buffet, jolloin oli mahdollisuus tervehtiä tuttuja sekä tavata uusia kiinnostavia ihmisiä. Saimme myös ihailla Helanderin muotokuvaa, jossa Eetu Iston maalaus 'Hyökkäys' näkyy taustalla (Iston maalaus päätyi sittemmin Suomen kansallismuseoon, jossa se on edelleen esillä). Lisäksi oli oiva tilaisuus ihailla itse salia monine, kulttuurihistoriaa huokuvine vaakunoineen sivistyneessä seurassa. Kiitos järjestäjille! Toivotan säätiölle monta onnellista vuotta lisää!

Tilaisuuden jälkeen jatkoin kultturellia päivääni Yliopistomuseoon, jonka uudistettua näyttelyä en ollut vielä ehtinyt nähdä. Museossa oli huolestuttavan vähän kävijöitä, mutta sain tilaisuuden katsoa näyttelyä melko tarkasti ja voin suositella sitä lämpimästi - museoon on vapaa pääsy. Se sijatisee päärakennuksen uuden puolen 3. kerroksessa, Fabianinkatu 33 puolella. Filmipätkät olivat viihdyttäviä ja näyttelyssä oli monta museopedagogisesti onnistunutta elementtiä, joka herättää kävijän uteliasuuden. Museoon pitää vielä palata paremmalla ajalla!

Illan päätti Oopperan kummitus Kansallisoopperassa Töölönlahdella. Olen kuullut esityksen saaneen sekä hyvää että huonoa palautetta, mutta henkilökohtaisesti pidin suunnattomasti senografiasta, valojärjestelyistä, pääroolien laulajista sekä erityisesti koreografiasta (Osku Heiskanen). Jos esitys, sen tunnelma ja musiikki, vielä kauan pysyvät mielessä - silloin se on tosiaan vaikuttanut sisimpääni. Suosittelen esitystä lämpimästi - toivottavasti #oopperankummitus saa vielä uusia esityksiä agendaan!

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar