Nyytin simpukassa Junibackenilla. I Knyttets snäcka på Junibacken.
God fortsättning på det nya året 2017! Vi inledde vårt år med att spendera en del av jullovet på Silja Line och på en dagsutflykt i Stockholm. Jag ville visa barnen klassikerna på Djurgården, dvs. Junibacken med det härliga Sagotåget, Vasamuseet och Nordiska museets Lekstuga. Vi har varit här förr, men Emil var ännu liten då och kom inte ihåg ställena, så det var dags att göra om vår utflykt. (Sama suomeksi, skrollaa alemmas!)
Vårt besök i Stockholm kom att bli kulturarvspedagogiskt. Junibacken var lika fin som förr, men ganska dyrt - dock ingick Sagotåget i biljetten. Barnen gillade att leka och fisksoppan vi åt till lunch var ganska fördelaktig och tämligen god. Sagotåget var förstås besökets höjdpunkt tyckte alla tre barnen (9,8 och 5 år gamla). En specialutställning om Mumin var också trevlig att se (se bilden ovan). Därefter gick vi de få stegen över gården till Vasamuseet, som var lika fascinerande som förr. Det var fint att få se skeppet och fundera på vad som hade hänt då det förliste. Alla tre uppskattade dykarklockan som man fick pröva, och att få reda på hur den fungerade väckte intresse. De rekonstruerade ansiktena på de drunknade i bottenvåningen var också förbluffande. Efter kaffe och bulle i den trevliga restaurangen gick vi över gården igen, nu mot Nordiska museet. På grund av säsongen kunde vi beundra årets fantastiska julgran i aulan samt stifta bekantskap med en utställning om norrsken - och uppleva dem virtuellt. Spännande! Sedan var det dags att igen spendera en stund i Lekstugan, en verkligen klassiker vid det här laget. Det är ju känt att Vintti på Finlands nationalmuseum fick sin början tack vare Lekstugan och att forskarna på museet stiftade bekantskap med den på 00-talet.
Men färjan, med sitt barnvänliga program med mumindisco etc., är också en upplevelse för barnen. Ibland känns Finland relativit barnovänligt, men på båten fanns den känslan inte närvarande. Tills vi ses nästa gång, Mumin och Sälen Harry! :)
Hyvää alkanutta vuotta 2017! me aloitimme vuotemme viettämällä osan joululomaa Silja Lineilla ja tekemällä päiväretken Tukholmaan. Halusin näyttää lapsille Djurgårdenin klassikot, toisin sanoen Junibacken ja sen ihana Satujuna, Vasamuseon sekä Nordiska museetin Leikkimökin. Olemme vierailleet näissä aiemmin, mutta Emil oli tuolloin vielä niin pieni, ettei muistanut paikkoja, joten oli aika tehdä retkemme uudestaan.
Vierailumme Tukholmassa muuttui kulttuuriperintökasvatus-painotteiseksi. Junibacken oli yhtä ihana kuin aina, mutta melko kallis - tosin lipun hintaan sisältyi Satujuna. Lapset rakastivat leikkiä ja lounaaksi nautittu kalakeittokin oli suhteellisen halpa ja melko maistuva. Satujuna oli tosin vierailun huippukohta kaikkien kolmen lapsen mielestä (ovat, 9-, 8- ja 5-vuotiaita). Muumista kertova näyttely oli myös näkemisen arvoinen (katso kuva, yllä). Tämän jälkeen menimme pihan poikki Vasamuseetiin, joka sekin oli yhtä kiinnostava kuin ennenkin. Oli hienoa nähdä laiva ja miettiä, mitä tapahtui kun se upposi. Kaikki kolme lasta arvosti sukelluskelloa, jota sai kokeilla, ja miettiä miten sitä käytettiin. Hukkuneiden rekonstruoidut kasvot pohjakerroksessakin herätti ihmetystä. Kahvi ja pulla nautittiin mukavassa kahvilassa, jonka jälkeen taas suuntasimme pihan poikki - tällä kertaa Nordiska museetiin. Ajankohdan takia saimme ihailla kaunista joulukuusta museon aulassa sekä tutustua näyttelyyn revotulista - ja kokea niitä virtuaalisesti. Jännittävää! Sitten oli taas aika viettää hetken Leikkimökissä (Lekstugan) - varsinainen klassikko jo tässä vaiheessa. Suomen kansallismuseon Vintti-näyttelyhän tunnetusti sai alkunsa siitä, että tutkijat vierailivat ja tutustuivat Leikkimökkiin 00-luvulla.
Mutta laivakin oli hieno kokemus lapsille muumi-diskoineen yms. Silloin tällöin Suomi tuntuu melko lapsiepäystävälliseltä, mutta laivalla tätä tunnetta ei joutunut kokemaan. Kunnes näemme taas, Muumi ja Harri Hylje! :)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar